Brysselissä pyörii tällä viikolla sellainen lause, joka saa ihmiset joko huutamaan “diktatuuri!” tai taputtamaan “vihdoin!”. Se lause on: Article 122.
Ja ennen kuin mennään pidemmälle: kyse ei ole siitä, että EU “julistaisi hätätilan” ja alkaisi sulkea sananvapautta tai siirtää vaaleja. Se on se clickbait-versio. Oikea kysymys on tylsempi – ja siksi pelottavampi.
EU näyttää hakevan tietä, jolla se voi ohittaa yksimielisyysvaatimuksen ja päättää enemmistöllä siitä, miten Venäjän keskuspankin jäädytetyt varat pidetään lukossa – ja miten niitä voidaan käyttää Ukrainan rahoituksen vakuutena. Reutersin mukaan EU pyrkii sopimaan “pitkäaikaisesta/indefinite” jäädytyksestä ja aikoo käyttää siihen perussopimusten 122 artiklaa, jotta yksittäiset maat eivät voi kaataa hanketta veto-oikeudella. (Reuters)
Se on teknistä. Se on juridista. Se on myös politiikkaa raakana: mitä tapahtuu, kun hätäpykälästä tehdään oikotie poliittiseen pattitilanteeseen?
Mikä Euroclear – ja miksi 210 miljardia on lukossa Belgiassa?
Ne kuuluisat “venäläiset rahat” eivät ole kenkälaatikko, jota joku komissaari raahaa kainalossa Kiovaan. Pääosa EU:ssa immobilisoiduista Venäjän keskuspankin varoista (noin €210 mrd) on arvopaperimuotoista omaisuutta, joka lepää belgialaisen arvopaperikeskuksen Euroclearin järjestelmissä. Reutersin mukaan Belgiassa on noin €185 mrd tästä potista. (Reuters)
Euroclear ei ole mikään pikkuputiikki. Yhtiön omien lukujen mukaan sen “assets under custody” on ylittänyt €42 biljoonaa (trillion) – siis mittaluokka, jossa puhutaan koko eurooppalaisen markkinainfran hermostosta. (Euroclear)
Kun tällaisessa paikassa kosketaan “suvereenin valtion omaisuuteen”, riskit eivät ole enää pelkkää moraalista keskustelua. Ne ovat:
- oikeusjuttuja,
- vastatoimia,
- ja luottamuksen murenemista järjestelmään, jonka koko pointti on olla ennustettava.
Tästä syystä Belgia on varoitellut oikeudellisista riskeistä ja vastuukysymyksistä – ja vaatinut suojamekanismeja. (Reuters)
Mitä EU oikeasti tekee (ja mitä se ei tee)?
Tämän hetken luotettavin kuva näyttää tältä:
- EU pyrkii “pitkään jäädytykseen”: nykyinen jäädytys on käytännössä vaatinut määräajoin uusimista. Reutersin mukaan EU haluaa tehdä jäädytyksestä pitkäkestoisen, jotta se voi rakentaa Ukrainan rahoituspaketin vakaammalle pohjalle. (Reuters)
- EU aikoo käyttää Article 122 -pohjaa: Reutersin mukaan idea on nimenomaan käyttää 122 artiklaa, joka mahdollistaa päätöksentekoa tilanteissa, joita kuvataan taloudellisiksi poikkeusoloiksi – ja tehdä päätös enemmistöllä (qualified majority), jolloin yksittäinen maa ei voi blokata sitä. (Reuters)
- Tämä ei ole sama kuin “suora konfiskointi”: taustalla on jo pitkään ollut se raja, että varojen suora takavarikointi voi olla juridisesti kestämätöntä. Reuters raportoi jo aiemmin, että EU:n johto hakee malleja, joissa varoja käytettäisiin vakuusrakenteissa (ei “oteta ja anneta”). (Reuters)
- EKP varoittaa luottamuskriisistä: eri lähteiden mukaan EKP on korostanut, että laiton käyttö voisi kiihdyttää pääomapaon riskiä ja heiluttaa rahoitusstabiliteettia. Tämä on se “pankkiirisaksa”, joka tarkoittaa: jos markkina alkaa epäillä, että omaisuus ei olekaan turvassa, se alkaa etsiä toista satamaa. (euractiv.com)
Ja kyllä – mediassa tämä kuvataan usein “emergency clause” -otsikolla, mikä ruokkii “hätätila!”-reaktiota. Euronews kuvaa nimenomaan 122:n käyttämistä “economic emergency” -pohjaisena ratkaisuna immobilisoinnin jatkamiseksi. (euronews)
Article 122 – hätäpykälä vai poliittinen ohituskaista?
Article 122 TFEU (SEUT 122) on olemassa siksi, että EU voi toimia nopeasti, jos syntyy vakava taloudellinen shokki tai toimitusvaikeuksia (klassinen esimerkki: energia). Sitä on tulkittu ja käytetty kriiseissä ennenkin.
Mutta tässä kohtaa syntyy se varsinainen kipukohta: onko Ukrainan rahoitus ja Venäjän varojen jäädytyksen “vakauttaminen” sellainen taloudellinen hätätilanne, johon 122 on tarkoitettu?
Eur-Lexin teksti (122(2)) puhuu jäsenvaltiosta, joka on vaikeuksissa luonnonkatastrofin tai poikkeuksellisten tapahtumien vuoksi. (Eur-Lex)
Euroopan parlamentin taustatutkimukset taas käsittelevät 122:n käyttöä nimenomaan poikkeustoimien oikeusperustana ja solidaarisuuslogiikassa (historia, edeltäjät, soveltamisen rajat). (Euroopan parlamentti)
Tämä ei ole semanttinen saivartelu. Tämä on ennakkotapaus:
- Jos 122:sta tulee “kriisivipu”, sitä tullaan tarjoamaan jatkossa muihinkin tilanteisiin, joissa yksimielisyys ei onnistu.
- Jos 122:n käyttö kaatuu oikeudessa, EU tekee ison ja kalliin mainekolhun – ja samalla antaa Venäjälle (ja muille) PR-lahjan: “EU rikkoo omia sääntöjään.”
- Jos 122:n käyttö onnistuu, EU saa uuden tavan tehdä isoja asioita silloin, kun jäsenmaat ovat eri leireissä. Se voi olla tehokkuutta – tai se voi olla demokratian “tekninen ohitus”.
Belgian reaktio kertoo olennaisen: se ei sano vain “en halua”, vaan se sanoo käytännössä “jos teette tämän näin, kuka maksaa laskun, jos joku voittaa oikeudessa?” (The Times)
Euroclearin näkökulma on vielä kylmempi: vastuu ja järjestelmän luottamus. Kun säilyttäjä on keskellä myrskyä, se ei voi teeskennellä olevansa vain neutraali putki. Yahoo Finance raportoi Euroclearin nostavan esiin huolia luottamuksesta ja vastuusta nimenomaan tässä EU-suunnitelmassa. (Yahoo Rahoitus)
Mitä tästä seuraa (ihan käytännössä)?
1) EU:n sisäinen vallanjako kiristyy
Jos Article 122:lla ohitetaan vetoja näin näkyvässä asiassa, seuraava riita ei ole vain “Ukraina-raha”. Se on “mikä enää kuuluu yksimielisyyteen – ja mikä voidaan siirtää enemmistöön”.
Tämä on jäsenmaille periaatepelin kovin ydin: veto-oikeus on pieniä maita suojaava ydinase. Kun sitä kierretään, pienet maat kuulevat viestin: “Kun panokset ovat tarpeeksi isot, teidät ohitetaan.”
2) Markkinavaikutukset eivät ole teoriaa
EKP:n varoitukset eivät ole Twitter-fantasiaa. Kun puhutaan suvereenista omaisuudesta ja euroalueen markkinainfrasta, epävarmuus hinnoitellaan nopeasti. Siksi EKP on korostanut “laillisuuslinjaa” ja varoittanut laittoman käytön mahdollisista seurauksista. (euractiv.com)
3) Ennakkotapaus ulospäin: “Euro ei ole neutraali säilytysvaluutta”
Jos iso joukko globaaleja toimijoita alkaa uskoa, että geopoliittisessa konfliktissa omaisuus voi muuttua “neuvotteluvaluutaksi”, osa varallisuudesta hakeutuu muualle. Tämä ei tapa järjestelmää yhdessä yössä – mutta se nostaa pitkässä juoksussa kustannuksia.
4) Retoriikkaräjähde: “hätätila”-sana tekee vahinkoa
Se on kiinnostavaa, miten nopeasti “Article 122” muuttuu joissain teksteissä “hätätilaksi”, joka “kumottaa oikeusvaltion”. Fakta on: 122 on kirjoitettu perussopimukseen ja sen käytöstä päättää neuvosto komission esityksestä – se on siis olemassa oleva työkalu. (Eur-Lex)
Mutta myös fakta on: jos sitä venytetään poliittiseksi ohituskaistaksi, luottamus murenee sisältä käsin.
Tämä on juuri se kohta, jossa pitää olla kylmä: ei tarvitse keksiä salaliittoa, että asiassa on riskejä. Riittää, että katsoo kannustinrakennetta.
Oikea kysymys ei ole “tuleeko diktatuuri” – vaan “mihin kriisityökalua saa käyttää”
EU:n suunnitelma näyttää olevan – ainakin tämän hetken luotettavien lähteiden perusteella – ennen kaikkea yritys pitää Venäjän keskuspankin varat jäädytettyinä pidempään ja käyttää niitä Ukrainan rahoitusjärjestelyiden kivijalkana. (Reuters)
Se ei ole sama asia kuin “EU julistaa hätätilan ja alkaa sulkea vaaleja”. Se on liioittelua.
Mutta: se, että clickbait on väärässä, ei tee asiasta harmitonta.
Tässä testataan kahta asiaa yhtä aikaa:
- Laillisuus ja legitimiteetti: pystyykö EU perustelemaan 122:n käytön niin, että se kestää oikeudessa ja yleisön silmissä?
- Poliittinen kulttuuri: jääkö 122 poikkeustapaukseksi, vai alkaako se elää uutena “kriisimoottorina”, joka käynnistetään aina kun yksimielisyys tökkii?
Jos EU haluaa välttää aidon instituutiokriisin, sen pitäisi tehdä se tylsin – ja tärkein – asia: kirjoittaa auki rajat. Mitä tehdään, mitä ei tehdä, kuka vastaa, ja millä ehdoilla tästä peruutetaan.
Muuten “hätäpykälä” muuttuu vähitellen tavaksi. Ja tavat ovat politiikassa se asia, joka jää – vaikka yksittäinen päätös unohtuisi.
📚 Lähteet
- Reuters (11.12.2025): EU aims to agree… to long-term freeze of Russian central bank assets (Reuters)
- Reuters (11.12.2025): Belgium deputy PM: Russian frozen assets to be used for Ukraine loan (Reuters)
- Euronews (11.12.2025): EU triggers emergency clause to indefinitely immobilise Russian assets (euronews)
- EUR-Lex: SEUT 122 artikla (EN) (Eur-Lex)
- Euractiv (09.12.2025): Lagarde: EU’s new Ukraine loan scheme ‘closest’ to being legal (euractiv.com)
- Euroclear (24.10.2025): Q3 2025 results – assets under custody exceeding €42 trillion (Euroclear)
- Eurostat (11.07.2025): EU population estimate 450.4 million (1 Jan 2025) (European Commission)
📊 Mitä luvut oikeasti tarkoittavat?
- €210 miljardia = noin €466 per EU-asukas, jos käyttää Eurostatin arviota EU:n väkiluvusta 450,4 miljoonaa. (European Commission)
- Jos summan ajattelee “kahdelle vuodelle” (2026–2027 -tukitarpeiden luokassa, jota Reuters kuvaa), mittaluokka on noin €105 mrd/vuosi – eli edelleen iso raha, mutta ei “EU:n koko budjetin nielevä musta aukko” -luokkaa. (Reuters)
- €42 biljoonaa (trillion) Euroclearin säilytyksessä muistuttaa, miksi järjestelmän luottamus on tässä isompi teema kuin yksittäinen erä: jos markkinainfraan syntyy pysyvä epävarmuus, kustannus tulee korkoina, riskipreemioina ja pääomavirtoina – ei yhdessä rivissä budjettipaperissa. (Euroclear)
Neutraali huomio: nämä luvut eivät kerro, “pitäisikö” varoja käyttää – ne kertovat vain, minkä kokoluokan päätöksestä ja riskistä puhutaan.